Mika Nieminen, Sakari Sarkkola & Kersti Haahti, Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, e-mail: mika.nieminen@luke.fi Tapani Sallantaus, Suomen ympäristökeskus, Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki Markku Koskinen, Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden osasto, Viikinkaari 9, 00014 Helsingin Yliopisto Paavo Ojanen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Latokartanonkaari 7, 00014 Helsingin Yliopisto
Metsäojitus vähentää merkittävästi soiden metaanipäästöjä. Rehevien ruohoja mustikkaturvekankaiden maaperä on kuitenkin merkittävä hiilidioksidin lähde ilmakehään turpeen vähenemisen takia. Karujen puolukkaja varputurvekankaiden turve ei näyttäisi nykyisin merkittävästi vähenevän. Puustobiomassan merkittävän suurenemisen ansiosta Suomen metsäojitetut suot ovat tällä hetkellä kasvihuonekaasujen nettonielu. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta metsänkasvatuksen jatkaminen lienee paras maankäyttömuoto metsäojitetuille soille lähivuosikymmenten aikana. Vaikka laajamittaisella ennallistamisella voitaisiin estää rehevien soiden turpeen väheneminen, samalla kuitenkin puuston kasvu vähenisi ja metaanipäästö kasvaisi. Ennallistamisen jälkeen kestänee vähintään kymmeniä tai satoja vuosia, ennen kuin saavutetaan ilmaston kannalta metsänkasvatuksen jatkamista parempi tilanne. Pitkällä aikavälillä rehevien soiden ennallistaminen on kuitenkin ilmaston kannalta parempi vaihtoehto, koska jo muutaman kymmenen senttimetrin paksuisen turvekerroksen häviäminen vapauttaa enemmän hiiltä ilmakehään kuin kookaskaan puusto pystyy sitomaan itseensä. Metsäojitettujen soiden kasvihuonekaasutaseista on viime vuosina kertynyt melko kattavasti tietoa. Jotta metsätalouden jatkamisen tai mahdollisen puuston kasvamaan jättämisen tai suon ennallistamisen ilmastovaikutuksen suuruutta voidaan täsmällisesti arvioida, tarvitaan vertailulaskelmia eri vaihtoehtojen kasvihuonekaasupäästöistä. Suuren kokonaispinta-alan takia metsäojitettujen soiden tulevalla käytöllä voi olla suuri vaikutus Suomen kasvihuonekaasupäästöihin.
Whole-tree harvesting is an increasingly common harvesting method due to the high demand for fuel chips. In whole-tree harvesting, nutrient removal from the site is substantially higher than in cut-to-length harvesting, in which nutrient-rich branches and unmerchantable top sections of trees are left in the cutting area. There is a concern that whole-tree harvesting impairs site productivity, especially on mires drained for forestry. We employed six field experiments to study the effects of the harvesting method used on the amount of logging residues left on the site in the thinning of Scots pine (Pinus sylvestris L.) stands. The four harvesting treatments varied in their intensity of biomass removal from conventional stem-only harvesting (CTL), where tree tops and branches were left on the site to whole-tree harvesting (WTH) complemented by the manual collection of residues. Logging residues left on the sites were weighed and sampled to determine their moisture content. After CTL, the amount of logging residues left on the site was 7780-15340 kg ha(-1)(dry mass), depending on the experiment. In (WTH) the amount of logging residues left on the site was 32-66% of that of CTL. After the manual collection of residues in WTH, 4-16% of the residues still remained on the sites. The residues left at site following WTH had a larger share of small-diameter material than after CTL. (C) 2014 Elsevier Ltd. All rights reserved.
