Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet

Puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet lisäävät nuorten oppimis- ja sosiaalisia vaikeuksia, ongelmakäyttäytymistä sekä riskiä tehdä ja uusia rikoksia. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista tutkimusta rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista on olemassa, miten vaikeuksia on arvioitu sekä mitkä ovat niiden esiintyvyys ja ilmenemismuodot. Aineistohaussa valikoituneet 21 tutkimusartikkelia osoittivat, että huolimatta erilaisista arviointimenetelmistä havainnot kielellisiä vaikeuksista olivat tutkimusten kesken samansuuntaiset: 25–64 %:lla rikostaustaisista nuorista ja 3–10 %:lla ikäverrokeista havaittiin kielihäiriö, ja standardoitujen testien ikätasoisiin normisuorituksiin verrattuina rikostaustaisten nuorten kielelliset suoritukset olivat puheen tuoton ja ymmärtämisen osalta enemmän kuin yhden keskihajonnan verran heikommat. Kielelliset vaikeudet tulivat esille tehtävissä, joissa vaadittiin sanaston ja kieliopin hallintaa, lauseiden muodostamista sekä lausetasoisen ja abstraktin kielen ymmärtämistä ja tulkintaa. Vaikeudet ilmenivät myös heikkoina kerronta- ja keskustelutaitoina. Merkittävä yhteys löydettiin rikostaustaisten nuorten kielellisen suoriutumisen ja kuulovian, itsetuhoisen käyttäytymisen, sosiaalisten vaikeuksien sekä päihteidenkäytön välille. Lisäksi rikostaustaisilla nuorilla esiintyi äänihäiriöitä (6 %), änkytystä (8 %) ja artikulaatiohäiriöitä (23 %). Puheen, kielen ja kommunikaation häiriöt aiheuttavat rikoksen tehneille nuorille merkittäviä haasteita selvitä poliisin ja oikeuden kuulusteluissa sekä nuorisorangaistuksen ohjelmissa, joissa toimintamuotona on keskustelu. Jotta näiden nuorten asemaa voitaisiin kohentaa, tarvitaan puheterapiapalvelujen integroimista Rikosseuraamuslaitokseen sekä sen henkilökunnan ja poliisin koulutusta tavoitteena tunnistaa ja ottaa huomioon nuorten kommunikaatiovaikeudet.