Perhekeskusten ammattilaisten käsitykset yhteisvanhemmuudesta

Yhteisvanhemmuudella tarkoitetaan yhteisen lapsen hoidosta ja huolenpidosta vastaavien aikuisten välistä suhdetta. Yhteisvanhemmuus on vanhempien parisuhdetta ja kahdenvälistä lapsivanhempisuhdetta laajempi perheen alasysteemi, ja sen on osoitettu olevan yhteydessä lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Tutkimustiedon tuottaminen yhteisvanhemmuudesta on laajentunut eroperheistä lasta odottaviin ja lapsen saaneisiin pikkulapsiperheisiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään perhekeskusten työntekijöiden käsityksiä yhteisvanhemmuudesta. Työntekijöiltä(n = 21) viidessä fokusryhmähaastattelussa kerätty aineisto analysoitiin teema-analyysilla hyödyntäen ATLAS.ti-ohjelmaa. Haastatteluihin osallistui työntekijöitä äitiys- ja lastenneuvolan, perhetyön sekä kasvatus- ja perheneuvonnan, perhesosiaalityön ja perheoikeudellisista palveluista. Työntekijät tunnistivat viisi yhteisvanhemmuuden teemaa, jotka ovat perhekohtainen työn- ja vastuunjako, vanhempien yhteisymmärrys kasvatusperiaatteista, avoin keskusteluyhteysvanhempien välillä, vanhempien keskinäinen luottamus sekä molempien vanhempien osallisuus. Tutkimustulosten valossa käsite yhteisvanhemmuus soveltuu käytettäväksi monialaisissa perhekeskuksissa, ja käsitteen käyttöönotto voi selkiyttää perheiden kanssa käytäviä keskusteluja siitä, milloin aiheena on vanhempien keskinäinen yhteistyö, milloin lapsi-vanhempisuhteen kysymykset, milloin aikuisten keskinäisen parisuhteen asiat. Yhteisvanhemmuuden systemaattisella puheeksi ottamisella universaaleissa palveluissa voidaan osaltaan edistää perhevapaauudistuksen tavoitetta tasavertaisemmasta työn- ja vastuunjaosta perheissä ja lapsen oikeudesta saada hoivaa ja huolenpitoa molemmilta vanhemmilta.