The goal of this study was to estimate how the perceived costs of biosecurity measures and the characteristics of the farm and the producer influence the adoption of four biosecurity measures: (1) the use of protective clothing when entering an animal shelter and (2) the use of protective shoes when entering an animal shelter, (3) the verification of the health status of animals coming to the farm, and (4) the use of a carcass container to temporarily store dead animals at the farm. Questionnaire data from 852 Finnish livestock farms were analysed by a logistic regression model. The higher the producers perceived the cost of the biosecurity measure the less likely they were to adopt that measure. However, this response was inelastic. The results suggest that the use of biosecurity could be promoted by providing producers with economic incentives to follow stricter biosecurity policy. University education and the producer’s activity to maintain his/her professional knowledge had a positive effect on the adoption of biosecurity measures. Also factors such as the producer’s gender, farm size and production type contributed significantly to the adoption of biosecurity measures. The ongoing structural change in the livestock sector likely increases the use of biosecurity measures as larger farms were more likely to adopt biosecurity measures.

Afrikkalainen sikarutto on helposti leviävä virustauti, jota ei ole tavattu Suomessa. Tauti voi aiheuttaa mittavia kustannuksia kotieläinalalle ja veronmaksajille, sekä häiritä sioista saatavien tuotteiden kansainvälistä kauppaa. Afrikkalainen sikarutto on levinnyt viimeisten kahden vuoden aikana Venäjältä Puolaan ja Baltian maihin. Esimerkiksi marraskuuhun 2015 mennessä Virossa oli raportoitu 18 kotisikatapausta ja lähes 500 villisikatapausta. Suomen ja Baltian välillä on vilkas matkailijaliikenne, ja maatilojen välillä on yhteistyötä, joten riski taudin leviämiseksi Suomeen on jatkuvasti olemassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia taloudellisia tappioita afrikkalainen sikarutto voisi aiheuttaa Suomeen levitessään. Tutkimusmenetelmänä käytettiin stokastista Monte Carlo-simulaatiomallia, joka jäljittelee taudin leviämistä Suomessa sen jälkeen kun tauti on levinnyt yhdelle Suomen sikatiloista, sekä osittaisen tasapainon mallia, joka jäljittelee sikamarkkinoiden tilannetta Suomessa. Simulaatiot tehtiin sekä vuoden 2009 tilarakenteella että vuoteen 2033 sijoittuvina projektioina. Afrikkalaisen sikaruton simuloitiin aiheuttavan tyypillisesti 10,5 miljoonan euron (95 % välillä 4,6-22,7 miljoonaa euroa, keskimäärin noin 7400 € per sikatila) menetykset suomalaiselle sika-alalle. Verovaroista korvattavien välittömien kustannusten arvioitiin jäävän tyypillisesti alle puoleen miljoonaan ja useimmissa tapauksissa alle miljoonaan euroon. Tulos johtui sitä, että simulaatioiden perusteella taudin arvioitiin leviävän useimmiten vain 1-2 sikatilalle. Tartunnan saaneen tilan koko, tyyppi ja sijainti vaikuttivat tappioihin. Verovaroista korvattavat kustannukset ovat kuitenkin vain osa kokonaiskustannuksista. Suurimmat taloudelliset tappiot arvioitiin aiheutuvan kotieläinyrityksille (sikatilat, lihateollisuus), joiden menetysten arvioitiin olevan 7,4–38,1 miljoonaa euroa. Taudin esiintyminen Suomessa keskeyttänee sikatuotteiden viennin EU:n ulkopuolisiin maihin, ja jossain määrin myös EU:n alueelle. Siten kotimaan markkinoille syntyy ylitarjontaa, joka laskee sianlihan hintaa Suomessa. Kuluttajien (kuluttajat, kauppa) simuloitiin hyötyvän hetkellisestä ylitarjonnasta 3,1-15,8 milj. euroa. Lisäksi tappioiden suuruuteen vaikuttaa se, miten voimakkaasti ja miten pitkäksi ajaksi sianlihan vienti heikkenee. Tulokset viittaavat siihen, että jokainen lisäkuukausi aiheuttaisi kansantaloudelle 2-3 miljoonan euron lisätappiot. On mahdollista, että rajoitukset kestävät joidenkin vientikohteiden osalta useita kuukausia, jopa vuosia, ja ne voivat koskea koko Suomen sianlihantuotantoa riippumatta siitä, miten laajalle tauti pääsee leviämään. Afrikkalaisen sikaruton taloudelliset tappiot olivat samaa suuruusluokkaa vuoden 2009 tilanteessa ja vuoteen 2033 sijoittuvissa projektioissa, joskin verovaroista korvattaviin kustannuksiin liittyvä riski nousi nykytilanteeseen verrattuna

The biosecurity level on Finnish pig, cattle and sheep farms was surveyed in 2011. A questionnaire was sent to 4866 and the response rate was 44%. The survey included questions about several different on-farm biosecurity measures as well as the farmersthoughts and attitudes on biosecurity. Biosecurity measures included in the study were for example pest control, personal biosecurity routines such as the use of protective clothing and boots and the use of hygiene barriers. Animal trade-related activities were also surveyed. More biosecurity measures are usually implemented on pig farms than on cattle farms and the most important reason for the farmer to implement biosecurity is to protect his own farm, and secondly to protect neighboring farms. Earlier disease problems influence the implementation frequency significantly. There is still improvement potential on all farm types. According to the cattle farmers, most improvement potential lies in the visitorsuse of protective clothing and boots as well as control of rodents and birds. Pig on the other hand recognize most improvement potential in control of rodents and birds, a hygiene barrier that separates the clean and dirty areas, a separate loading area, a carcass collection container outside the stables, and keeping doors locked. We were able to define a group of farms that would continue farming for at least 6 years. These so called future farmers used more biosecurity measures and they were more willing to improve the on-farm biosecurity than other famers. This might imply a tendency towards higher biosecurity as it seems that the future farmers are more motivated to implement and improve on-farm biosecurity.

Biosecurity is important in order to prevent disease transmission between animals on farms as well as from farm to farm. Personal biosecurity routines such as hand washing and the use of protective clothing and footwear are measures that should be used at all farms. Other measures are for example related to purchasing new animals to the farm. A questionnaire-based survey was undertaken to study the frequency of use of different biosecurity measures on cattle, pig and sheep farms in Finland. Information about which biosecurity measures are in use is needed for contingency planning of emerging diseases or when combating endemic diseases. Knowledge about the level of biosecurity of a farm is also needed in order to assess if and where improvement is needed. Information regarding biosecurity levels may benefit future animal disease risk assessments. A total of 2242 farmers responded to the questionnaire resulting in a response rate of 45%. The implementation frequencies of different biosecurity measures are reported. The results revealed differences between species: large pig farms had a better biosecurity level than small cattle farms. There were also differences between production types such as dairy farming versus beef cattle farming, but these were not as remarkable. Sheep farming in Finland is sparse and the large number of hobby farmers keeps the biosecurity level low on sheep farms. This might represent a risk for the entire sheep farming industry. The Finnish farmers were satisfied with their on-farm biosecurity. Eighty percent of the farmers report that they were satisfied even though the biosecurity level was not particularly high. The implementation of biosecurity measures could be further improved. Even though the disease situation in Finland is good today, one must be prepared for possible epidemics of threatening diseases.

Kotieläintilojen määrä Suomessa on puolittunut noin kerran kymmenessä vuodessa. Samalla tilojen keskikoko on kasvanut ja suurten tilojen merkitys on lisääntynyt. Kotieläintuotannon rakennekehitys on herättänyt kysymyksiä siitä, ovatko eläintauteihin liittyvät riskit samalla kasvaneet tai muuttuneet. Tässä tutkimuksessa selvittiin miten kotieläintuotannon rakenne (tilojen määrä, tilakoko, tuotannon alueellinen sijoittuminen) on muuttunut ja millaisia muutostekijöitä siihen liittyy. Tutkimusaineistona käytettiin kotieläintiloja koskevia rekisteriaineistoja vuosilta 1997 ja 2009 sekä simulaatiomallien avulla kerättyä tietoa. Muutostrendien hahmottamisessa hyödynnettiin osittaisen tasapainon mallia (DREMFIA) ja asiantuntijatyöpajoja. Logistinen regressio sika- ja nautakarjatiloista vuosina 1997 ja 2009 paljasti, että tila jatkoi sitä todennäköisemmin tuotantoa mitä suurempi se oli. Esimerkiksi lähes kaikilla vuonna 1997 yli 50 lehmää pitäneillä tiloilla oli nautoja 2009. Kotieläintilojen määrä 10 km säteellä tilasta vaikutti eri tuotantosuunnissa eri tavoin. Nautatilojen jatkaminen oli hieman todennäköisempää alueilla, joilla oli vähän nautatiloja. Emakkojen pito vuonna 1997 lisäsi sikatuotannon jatkamisen todennäköisyyttä ja emo- ja lypsylehmien pito nautakarjatuotannon jatkamisen todennäköisyyttä. Tilat, joilla oli vuonna 1997 sekä sikoja että nautoja, olivat todennäköisempiä jatkajia kuin yhtä eläinlajia pitäneet tilat. Makrotason muuttujien (mm. työttömyysaste) vaikutus vaihteli tuotantosuunnittain. Sikatuotannon jatkaminen oli yleisempää alueilla, joilla kotitalouksien käytettävissä oleva tulo vuonna 1997 oli pieni. Jatkaneiden tilojen koon kasvussa oli paljon vaihtelua. Tilat olivat tuotantokeskittymissä jo vuonna 1997 hieman keskimääräistä suurempia. Tuotannon mahdollinen alueellinen keskittyminen johtunee ensisijassa paikallisista eroista tilakoon kasvussa, ei niinkään erilaisesta tilojen määrän kehityksestä. Keskimääräisen tilakoon arvioitiin kasvavan nykyvauhdilla tai jopa nopeammin ja tilojen erikoistumisen lisääntyvän edelleen. Pieniä tiloja poistuu toimialalta, suuria tulee tilalle ja osa jatkajista laajentaa tiettyä tuotannonhaaraa. Eviran ja MTT:n simuloiman aineiston mukaan suu- ja sorkkataudin kaltaisen herkästi tarttuvan eläintaudin esiintymisestä seuraavat taloudelliset menetykset ovat yhteydessä tautia levittävien kontaktien (eläinkuljetukset, maitoautot, vierailijat yms.) ja tartunnan saaneen tilan lähistöllä sijaitsevien muiden kotieläintilojen määrään. Kontaktien määrä kasvaa tilan koon kasvaessa, mutta tilan koko itsessään ei ole hyvä taudinlevityskyvyn indikaattori. Suurissa tuotantoyksiköissä ja alueellisissa tuotantokeskittymissä eläintaudeille voi altistua entistä suurempi eläinmäärä. Voi käydä myös niin että koko kontaktiverkosto muuttaa luonnettaan ja esimerkiksi eläinkuljetusten kautta syntyvät tilojen väliset kontaktit harvenevat.

In this study we assess the representativeness of the monitoring programmes of three swine diseases: PRRS (porcine reproductive and respiratory syndrome), AD (Aujeszky's disease) and TGE (transmissible gastroenteritis).How many of the farms are covered by the monitoring programmes annually, and is the sampling unbiased?What is the likelihood of detection with an unknown amount of positive farms in Finland?Is the monitoring carried out during 2008-2009 sufficient to show that the population covered by the monitoring remained disease-free.